Marian maanantaimietteitä

Tänään olimme ensimmäisellä kaupunkitilaharjoitusretkellä. Aamupäivä valokuvaussessioineen ja käytännön järjestelytöineen tuntui kiireiseltä, minkä jälkeen oli varsin ihanaa lähteä kosteaan ja hieman tuuliseen säähän tuulettamaan ajatuksia, mieltä ja kehoa. Hetken ulkona oltuamme huomasinkin kuinka aamupäivän ”ylöskiristynyt” olotila muuttui vähitellen rennoksi ja leikkimieliseksi virittyneisyydeksi.

Oli hauskaa jalkautua ulos kadulle ihmisten ja kaupungin hyörinän keskelle. Jo pelkästään se, että kävelimme yhdessä pitkin Hämeenkatua kohti ensimmäiseksi harjoituspaikaksi valitsemaamme Vanhaa kirkkoa Keskustorin laidalla, tuntui erityiseltä. Joku totesikin siinä, että aivan kuin olisimme jo siinä kävellessämme jotenkin näkyvämpiä, kuin erottuisimme muiden kadulla kulkijoiden joukosta. Emme ehkä olleet sitä muille, mutta erityislaatuinen tehtävämme sai meidät aistimaan tarkemmin toisemme ja loi vahvan tunteen ryhmästä, minkä johdosta tulimme näkyvämmiksi itsellemme ja toisillemme.

Tuntui vapauttavalta olla hetki katuvilinässä ilman mitään tarkempaa päämäärää, suoritettavaa tointa tai hoidettavaa asiaa. Tehtävänä vain olla ja aistia. Huomaan järjestäväni tai sallivani itselleni varsin vähän tuonkaltaista aikaa normaalin arjen keskellä, joten tämän kokemuksen kannustamana aioin ottaa vapaan kuljeskelun säännölliseksi arkirutiiniksi!

Retkemme aikana syntyi monenlaisia hauskoja kokemuksia ja aistimuksellisia löytöjä. Puuhun kiipeäminen, joskin matalalle, herätti kaipuun voida liikkua ketterästi erilaisia pintoja pitkin. Olisipa imukuppijalat! Vanha puhelinkoppi tarjosi jännittäviä äänimaisemia ja ihmisten kävely torilla pää alaspäin katsottuna näytti todella hassunkuriselta. Aivan kuin ihmisillä olisi ollut jaloissaan jouset. Sellainenhan tietysti luinen rakenne nivelineen on, mutta sitä joustoa ei näin tavanomaisesti päin katsottuna kyllä huomaa.

Vanhan kirjastotalon lavalla kokeilimme tehdä harjoitussalissa luotua materiaalia ja se olikin oikein hyvä kokemus. Tekeminen tuntui jotenkin vapaammalta ja rennommalta. Petri sanoi, että se näytti hänen mielestään täydemmältä.
Hyvin konkreettisella tavalla harjoitussalista poikkeavat fyysiset olosuhteet ja ärsykerikas ympäristö saivat ja pakottivatkin suuntautumaan enemmän ulospäin, minkä johdosta kehosta ja liikkeestä tuli varmasti eläväisempää. Täytyy yrittää säilyttää tuota tuntumaa työstäessämme liikettä taas neljän seinän sisällä.

Hauskaa. Huomenna suuntaamme taas uudelle retkelle. Huomisena kohteenamme on Finlaysonin tehdasmaisema aloituspaikkanamme Väinö Linnan -aukio hienoine paita –taideteoksineen. Ehkäpä nähdään siellä klo 14!