Marian mietteitä keskiviikolta

Pohdin tänä aamuna tuota aamuisista joogahetkistä eilen kirjoittamaani. Tajusin tänään olevani hyvinkin tietoinen toisista, siitä missä vaiheessa sarjaa kukakin on, ja huomasin muutenkin rekisteröiväni paljon tilassa tapahtuvia asioita. Kuten Sara aiemmin kirjoitti, on jooga yhtäaikaista matkaa omaan kehoon ja sisimpään sekä avautumista ympäröivään tilaan ja maailmaan.

Teimme tänään iltapäivällä kolmannen ja tämän työskentelyjakson viimeisen kaupunkitilaharjoituksemme. Kuljimme osittain samaa reittiä kuin maanantaina. Tänään aloitimme Keskustorilta, jonka äänimaisemaa hallitsi taidokas ja hyväntuulinen viisihenkinen muusikkoryhmä iloisine jazz –sävelmineen. Me puolestamme lähdimme luomaan suhdetta Keskustorin aukeuteen ja toisiimme sen keskellä.

Kävimme tänään lounastunnilla keskustelua kaupunkitilaharjoitusten pyrkimyksistä ja käsityksistä/kokemuksista siitä mitä ne ovat. Petri avasi meille näihin retkiin liittyviä pohdintojaan, joista päällimmäisenä mieleeni jäi sana suhde. Suhde ja suhtautuminen kulloinkin meitä ympäröivään tilaan ja toisiimme, ryhmäämme. Yhtenä merkittävänä kaupunkitilaharjoitusten tehtävänä tai ansiona näyttääkin olevan ryhmämme sisäisen dynamiikan kehitty/äminen.

Petrin ohjeisti meitä kaupunkitilaharjoitustilanteeseen sanomalla, että mennessämme harjoituksen kohteeksi tai ”näyttämöksi” valitsemaamme paikkaan voisimme kysyä itseltämme: ”Missä tässä tilassa minun tulisi olla? Olisiko tämä hyvä paikka, vai ehkä tuo tuolla..?” Keskustelussa nousikin esiin yhtenä tehtävänä kuvioiden luominen, tilassa siirtymisten luoma kokonaisuus, hetken koreografia.

Petri tuntui antavan meille tänään muutenkin enemmän ohjeita tai tehtäviä kaupunkitilaharjoituksen aikana ja se tuntui hyvältä, omaa ja ryhmän toimintaa selkeyttävältä. Saimme siten jo aloitukseen yhteisen suunnan tai impulssin, mikä ehkä helpotti kokonaisuuden hahmottamista. Lounaskeskustelussa Petri sanoikin jotain pyrkimyksestä välillä nähdä tilanne kuin ulkopuolelta, jotta toimintamme ja olemisemme pysyisi aukinaisena ja välttäisimme vajoamasta omiin sisäisiin maailmoihimme.

Pyrkimys dialogiin itsemme, toistemme ja kaupunkitilan kanssa. Sitä nuo retket ovat. Odotan mielenkiinnolla seuraavia kohtaamisia!