Petrin mietteitä

Tilan rooli on ollut aikaisemmissakin tuotannoissani tärkeä ja rakas. Se on tavallaan ollut itsestäänselvyys, suhde tilaan on minulle jotain mikä perustelee liikkeen. Nyt Tampereella alistamme tilan käsitteen (sekä sisäisen että ulkoisen tilan) tutkimuksen kohteeksi. Tutkimme kuinka tilasta kasvaa tilanne. Tuntuu hyvältä paneutua johonkin teemaan joka ympäröi meitä jatkuvasti, useimmiten täysin huomaamatta. Oikea tapa siihen on mennä pois asuinseudulta, silloin tutut paikat eivät rasita, vaan suhde tilaan on tuore. Olen viettänyt aikaa Tampereella, mutta en asunut, minun on ehkä helpompi vaikuttua uusista aukioista, syvennyksistä, piipuista, tunneleista... Teoksen päämääränä näen tällä hetkellä silmien (ja muidenkin aistien) avautumisen sille paikalle jossa kulloinkin on. On esiintymisen peruspilareita hahmottaa oma keho osana tilaa, yhtä ympäröivän maailman kanssa. Tässä ehkä haetaan sulautumista, ei niin että yritetään pompata maisemasta ulos. Sitä mielestäni tilan taju on, että tietää paikkansa. Nämä ovat harjoitteita pienelle ihmiselle.
Tällä hetkellä teos näyttäytyy kaksiosaisena, toisessa osassa työstetään perinteisesti (t.s. Kekoni- tyylisesti) liikettä ja toisessa osassa luodaan sille opponentti. Mikä tämä vastaväittäjä on? Sitä tutkimme kaupunkiharjoituksissa tanssijoiden kanssa, varmaa on että jonkinasteisesta improvisaatiosta on kyse, en halua nyt puuttua liikkeen tuottamiseen niin paljoa, yritän pitää näppini erossa mahdollisimman paljon. Toivon mukaan saadaan rakennettua niin turvallinen ja selkeä impulssiympäristö, että kiinnostavan tilanteen esiintulo on mahdollista, ellei pakollista. Tuntuu hyvältä rakentaa äänimaisema kaksiosaisuuden mukaan, abstraktia liikeosiota tukee Philip Glassin musiikki, kun taas improvisatoorista "ulko-osiota" säestää Tampereen kaupungin häly. Yhä selkeämmin käy ilmi sisä- ja ulkotilan luomat raamit: Sisällä turvallisessa mustassa kuutiossa tehty tietty liike vertautuu ulkotilan innoittamaan utuisempaan hahmoon. tämä utuisuus ei toivon mukaan ole lopputuloksessa, uudet asiat vaan tuntuvat aluksi siltä. Se on sama kuin hyppäisi sumeaan veteen. Ne uppotukit pitää kyllä raivata ensin pois tieltä.