Viimeinen viikko tai paremminkin viimeiset kolme harjoituspäivää jäljellä tästä projektimme ensimmäisestä vaiheesta. Puolituntinen rakennelma, ensimmäinen ehdotus teokseksi, on saatu tämän kuukauden mittaisen työrupeaman aikana kasaan. Varsin nopeasti se on syntynyt. Petrillä on toki jo niin vahva kokemus ja ammattitaito taskussaan, että aikaansaannos ei ihmetytä. Tietysti työ aina myös asettuu sille varattuun aikakehykseen. Osa koreografin ammattitaitoa onkin osata suhteuttaa työ vallitseviin olosuhteisiin. Suhteellisuuden taju on tietysti itse kullekin toivottava ominaisuus. Koreografin meriiteistä ja rautaisesta ammattitaidosta huolimatta tilaajan ei tule olettaa että kokoillan teos syntyy parissa viikossa. Hyvät asiat kypsyvät hitaasti.
Teemme ja työstämme teosta harjoitusjakson loppuun saakka ja work-in-process –esitys esittelee teoksen siinä pisteessä mihin tämän työskentelyjakson puitteissa olemme päässeet. Toki monien asioiden kanssa on vielä paljon työstettävää. Muun muassa teoksen kaksi improvisaation pohjautuvaa osaa kaipaavat vielä tarkempaa rajausta ja suuntaa. Toistaiseksi ne tuntuvat tanssijan näkökulmasta teoksen haastavimmilta osilta. Niiden aikana teos on meidän tanssijoiden kannettavana eri tavoin kuin koreografioiduissa osissa, joissa Petrin luoma liikekieli ja koreografia toimii selkärankana, raamina, pohjakankaana tanssijan työlle, liikkeen tulkinnalle ja ilmaisulle.
Tuntuu mukavalta tietää, että palaamme teoksen pariin myöhemmin syksyllä. Aiemmista kokemuksista tiedän, että usein aika tekee hyvää tanssijan ja teoksen suhteelle, teokseen ja omaan tekemiseen syntyy pakostakin etäisyyttä mikä mahdollistaa moniulotteisemman ja syvemmän näkemyksen teoksesta ja omasta osastaan siinä. Teosten lämmittämisessä on toki myös omat haasteensa. Ensikosketus vanhaan teokseen voi olla kivuliaskin, kun materiaali ei heti löydykään liikemuistivaraston etummaiselta hyllyltä, vaan vaatii hieman kaivelua. Liikeradat ja teoksen keholliset vaateet voivat tuntua oudoilta, kun välissä on tehnyt yhtä tai useampaakin muuta teosta, toisenlaista liikemateriaalia ja esiintymisentapaa.
Mutta nyt keräämään voimia ensi viikkoon.
Tervetuloa katsomaan työtämme Hällä –näytämölle keskiviikkona 15.7 klo 19!
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
torstai 9. heinäkuuta 2009
Sara miettii
Muutamia viimeaikaisia mielen ailahduksia
Havainnoiva katse
Katseeni määrittelee sitoutumisen intensiteettini tilassa. Se avaa merkitysten ja merkityksettömyyksien verkoston, jonka silmukoihin sattumanvaraisesti pudottaudun ja kurottaudun. Katseella avaan tilan, johon pyydän muidenkin osallistuvan. Katse välittää maailman mahdollisuudet ja paljastaa kanssa olijoille olenko itse läsnä vai sen ulkopuolella. Vain sattunnaiset katseeni hetket kiinnittyvät minuun ja jäävät elämään. Yritän pysyä katseeni tasalla. Ja kuitenkin – näkisinkö enemmän, jos jättäytyisin katsomasta.
Lempeä ei-arvottava katse,
joka epäkohtien merkitsemisen sijaan antaa mahdollisuuden maailmalle tulla nähdyksi toisin.
Vapaus rajattomuus avaruudellisuus. . Utopia a?
Miten lähestyä kohti rajattomuutta, joka pakenee ja on aina läsnä jossain muualla? Rajat-on-toisen-iholla. Me olemme maailman rajat- ja tomuus.
Yhdessä toisen/-ten kanssa luomme avaruuden,
jossa vapaus toteutuu joka hetki.
Havainnoiva katse
Katseeni määrittelee sitoutumisen intensiteettini tilassa. Se avaa merkitysten ja merkityksettömyyksien verkoston, jonka silmukoihin sattumanvaraisesti pudottaudun ja kurottaudun. Katseella avaan tilan, johon pyydän muidenkin osallistuvan. Katse välittää maailman mahdollisuudet ja paljastaa kanssa olijoille olenko itse läsnä vai sen ulkopuolella. Vain sattunnaiset katseeni hetket kiinnittyvät minuun ja jäävät elämään. Yritän pysyä katseeni tasalla. Ja kuitenkin – näkisinkö enemmän, jos jättäytyisin katsomasta.
Lempeä ei-arvottava katse,
joka epäkohtien merkitsemisen sijaan antaa mahdollisuuden maailmalle tulla nähdyksi toisin.
Vapaus rajattomuus avaruudellisuus. . Utopia a?
Miten lähestyä kohti rajattomuutta, joka pakenee ja on aina läsnä jossain muualla? Rajat-on-toisen-iholla. Me olemme maailman rajat- ja tomuus.
Yhdessä toisen/-ten kanssa luomme avaruuden,
jossa vapaus toteutuu joka hetki.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Marian keskiviikkomietteitä
Tällä viikolla on ryhdytty järjestelemään liikemateriaalia, jäsentämään kutakin liikekohtausta, luomaan niille omaa kaartaan. Liikemateriaali pilkkoutuu lyhyemmiksi kokonaisuuksiksi, muodostuu sooloja, duettoja, erilaisia aloituksia ja lopetuksia. Liikkeelle alkaa löytyä uusia merkityksiä koreografisen rakenteen myötä. Tapahtuu ohituksia, kohtaamisia, toisen liike toimiikin impulssina minulle ja päinvastoin. Tämä on se vaihe kun liike ja sen myötä teos herää eloon ja alkaa kuljettaa meitä. Oma tekeminen kevenee suhteutuessaan toisten tekemiseen ja pikku hiljaa muodostuviin koreografisiin kuvioihin.
Etenemme kronologisesti. Eilen työskentelimme 1.osan rakenteen parissa ja tänään siirryimme 2.osaan. Huomenna on vuorossa viimeinen liikeosioista. Emme ole saaneet 1. ja 2. osia vielä valmiiksi, mutta aavistan Petrin haluavan jokaiselle osalle jonkinlaisen alkuasetelman, josta liikkeen ja tapahtumien vyöry voi johdattaa meidät sitten tekemisen myötä löytämään seuraavat siirrot. Petri vaikuttaa myös olevan avoin meidän tanssijoiden spontaanisti tilanteessa tekemille liikkeellisille ja tilallisille ratkaisuille.
Tässä teoksen työstämisen vaiheessa nousee esiin kysymys ”markkeeraamisesta” eli kevyestä, (tapailevasta) tekemisestä. Toistaessamme jotakin kohtaa useita ja useita kertoja ratkaistaksemme esimerkiksi jonkin tilallisuuteen tai ajoitukseen liittyvän kysymyksen tai hahmottaaksemme mihin suuntaan koreografiaa pitäisi viedä, ei ole järkevää tai tarkoituksen mukaista tehdä joka kertaa aivan täysillä. Se onkin taito sinänsä osata annostella voimiaan ja suunnata energiansa olennaisimpaan, jotta liike säilyttää olennaisen muodon, keston ja tilallisuuden vaikkei siihen heittäydykään koko sielullaan.
Tällä viikolla olemme olleet taas iltapäivisin ulkoilmassa kaupunkitilaretkillämme. Eilisen retken huippupaikka oli Ratinan stadionin nurmikenttä. Siellä pystyi tavoittamaan avarasta tilasta hurmioituneesti kirmaavan lapsen sisältään. Tilaa oli niin paljon ja ruoho niin pehmeää! Se sai meidät välittömästi heittäytymään maahan kierimään ja pyörimään. Pehmeä alusta sai meissä aikaan selkeästi kaikista muista retkistä poikkeavaa liikettä. Olimme nurmikolla paljain varpain, mikä myös varmaan vapautti meissä uinuvat kesälapset. Huomenna retkeillään Onkinimen viheralueelle. Katsotaan minkämoiset kesävarsat siellä silloin kirmaavat!
Etenemme kronologisesti. Eilen työskentelimme 1.osan rakenteen parissa ja tänään siirryimme 2.osaan. Huomenna on vuorossa viimeinen liikeosioista. Emme ole saaneet 1. ja 2. osia vielä valmiiksi, mutta aavistan Petrin haluavan jokaiselle osalle jonkinlaisen alkuasetelman, josta liikkeen ja tapahtumien vyöry voi johdattaa meidät sitten tekemisen myötä löytämään seuraavat siirrot. Petri vaikuttaa myös olevan avoin meidän tanssijoiden spontaanisti tilanteessa tekemille liikkeellisille ja tilallisille ratkaisuille.
Tässä teoksen työstämisen vaiheessa nousee esiin kysymys ”markkeeraamisesta” eli kevyestä, (tapailevasta) tekemisestä. Toistaessamme jotakin kohtaa useita ja useita kertoja ratkaistaksemme esimerkiksi jonkin tilallisuuteen tai ajoitukseen liittyvän kysymyksen tai hahmottaaksemme mihin suuntaan koreografiaa pitäisi viedä, ei ole järkevää tai tarkoituksen mukaista tehdä joka kertaa aivan täysillä. Se onkin taito sinänsä osata annostella voimiaan ja suunnata energiansa olennaisimpaan, jotta liike säilyttää olennaisen muodon, keston ja tilallisuuden vaikkei siihen heittäydykään koko sielullaan.
Tällä viikolla olemme olleet taas iltapäivisin ulkoilmassa kaupunkitilaretkillämme. Eilisen retken huippupaikka oli Ratinan stadionin nurmikenttä. Siellä pystyi tavoittamaan avarasta tilasta hurmioituneesti kirmaavan lapsen sisältään. Tilaa oli niin paljon ja ruoho niin pehmeää! Se sai meidät välittömästi heittäytymään maahan kierimään ja pyörimään. Pehmeä alusta sai meissä aikaan selkeästi kaikista muista retkistä poikkeavaa liikettä. Olimme nurmikolla paljain varpain, mikä myös varmaan vapautti meissä uinuvat kesälapset. Huomenna retkeillään Onkinimen viheralueelle. Katsotaan minkämoiset kesävarsat siellä silloin kirmaavat!
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Marian mietteitä tauon jälkeen
Viime viikon torstaina 2.7 aloitettiin taas harjoitukset juhannustauon jälkeen. Kaksi päivää tehtiin intensiivisesti töitä harjoitussalissa, minkä ansiosta saatiin aikaiseksi uusi liikkeellinen osio teokseen. Teokseen on nyt hahmottunut kolme liikemateriaali osaa ja kaksi improvisaatiopohjaista väliosaa. Petrin luomissa liikemateriaaliosissa kuullaan Philip Glass:in musiikkia ja improvisaatio-osissa kaupunkitilaharjoituksista nauhoitettua äänimaailmaa.
Lauantaihin saakka olimme pääasiassa työstäneet liikemateriaalia, etsineet, syventäneet ja kehittäneet sitä. Lauantaina 4.7 klo 15 meillä oli ensimmäiset yleisölle avoimet harjoitukset ja niiden suhteen meillä oli tavoitteena päästä kokeilemaan jonkinlaista materiaalin ja rakennehahmotelman läpikahlausta ja ”esitellä materiaali yleisölle” kuten Petri asian ilmaisi. Kahden tunnin aikana kävimme läpi liikemateriaalia osa kerrallaan ja kokeilimme muutamia liikemateriaalin koreografisia järjestelymahdollisuuksia.
Improvisaatioon perustuvia väliosia emme ole vielä varsinaisesti työstäneet. Ne pohjautuvat kaupunkitilaharjoituksiin, niistä kertyneisiin fyysisiin kokemuksiin ja mielikuviin. Tällä viikolla jalkaudumme taas iltapäivisin retkille kaupunkitilaan ja uskon noiden tulevien harjoitusten selkeyttävän ajatustamme väliosien luonteesta. Toisaalta niitä ympäröivien koreografioitujen osien järjestyminen vaikuttaa varmasti osaltaan myös improvisaatio-osiin. Ne ikään kuin sanelevat ehtoja tai antavat improvisaatiolle ympäröivät raamit, alku- ja loppupisteen.
Työryhmän ulkopuolisten henkilöiden, yleisön, läsnäolo lauantain harjoituksissa tuntui vauhdittavan suuresti omaa prosessiamme teoksen luomisessa. Se loi kevyen paineen kokeilla jonkinlaista hahmoa kokonaisuudesta, näyttää yleisölle muutakin kuin perusharjoitustilanteen liikemateriaalin työstöä. Yleisön katse myös tuntui nostavan meidän tanssijoiden adrenaliinitasoa ja muutti hetkessä harjoitustilanteen esitystilanteeksi, ainakin varsinaisina työskentelyhetkinä. Oli hyvin hyödyllistä kokea tuo yleisön katseen tuoma muutos omaan tekemiseen jo tässä vaiheessa. Tuntuu, että ulkopuolinen katse aktivoi jotkin piilevät resurssit käyttöön ja siten vahvistaa ja voimistaa tekemistä. Olin mielestäni huomaavinani saman toisissa katsoessani heitä avoimien aikana. Totesimme myös avoimissa tapahtuvan saman ilmiön kuin kaupunkitilaharjoituksissa. Ulkopuolisten läsnäolo vahvisti kokemustamme omasta ryhmästämme.
Kiitos kaikille avoimiin osallistuneille mielenkiinnosta ja hyvistä kommenteista! Tervetuloa taas ensi perjantaina katsomaan missä vaiheessa teoksen kanssa silloin ollaan. Seuraavat avoimet siis pe 10.7 klo 17.
Lauantaihin saakka olimme pääasiassa työstäneet liikemateriaalia, etsineet, syventäneet ja kehittäneet sitä. Lauantaina 4.7 klo 15 meillä oli ensimmäiset yleisölle avoimet harjoitukset ja niiden suhteen meillä oli tavoitteena päästä kokeilemaan jonkinlaista materiaalin ja rakennehahmotelman läpikahlausta ja ”esitellä materiaali yleisölle” kuten Petri asian ilmaisi. Kahden tunnin aikana kävimme läpi liikemateriaalia osa kerrallaan ja kokeilimme muutamia liikemateriaalin koreografisia järjestelymahdollisuuksia.
Improvisaatioon perustuvia väliosia emme ole vielä varsinaisesti työstäneet. Ne pohjautuvat kaupunkitilaharjoituksiin, niistä kertyneisiin fyysisiin kokemuksiin ja mielikuviin. Tällä viikolla jalkaudumme taas iltapäivisin retkille kaupunkitilaan ja uskon noiden tulevien harjoitusten selkeyttävän ajatustamme väliosien luonteesta. Toisaalta niitä ympäröivien koreografioitujen osien järjestyminen vaikuttaa varmasti osaltaan myös improvisaatio-osiin. Ne ikään kuin sanelevat ehtoja tai antavat improvisaatiolle ympäröivät raamit, alku- ja loppupisteen.
Työryhmän ulkopuolisten henkilöiden, yleisön, läsnäolo lauantain harjoituksissa tuntui vauhdittavan suuresti omaa prosessiamme teoksen luomisessa. Se loi kevyen paineen kokeilla jonkinlaista hahmoa kokonaisuudesta, näyttää yleisölle muutakin kuin perusharjoitustilanteen liikemateriaalin työstöä. Yleisön katse myös tuntui nostavan meidän tanssijoiden adrenaliinitasoa ja muutti hetkessä harjoitustilanteen esitystilanteeksi, ainakin varsinaisina työskentelyhetkinä. Oli hyvin hyödyllistä kokea tuo yleisön katseen tuoma muutos omaan tekemiseen jo tässä vaiheessa. Tuntuu, että ulkopuolinen katse aktivoi jotkin piilevät resurssit käyttöön ja siten vahvistaa ja voimistaa tekemistä. Olin mielestäni huomaavinani saman toisissa katsoessani heitä avoimien aikana. Totesimme myös avoimissa tapahtuvan saman ilmiön kuin kaupunkitilaharjoituksissa. Ulkopuolisten läsnäolo vahvisti kokemustamme omasta ryhmästämme.
Kiitos kaikille avoimiin osallistuneille mielenkiinnosta ja hyvistä kommenteista! Tervetuloa taas ensi perjantaina katsomaan missä vaiheessa teoksen kanssa silloin ollaan. Seuraavat avoimet siis pe 10.7 klo 17.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)