Tällä viikolla on ryhdytty järjestelemään liikemateriaalia, jäsentämään kutakin liikekohtausta, luomaan niille omaa kaartaan. Liikemateriaali pilkkoutuu lyhyemmiksi kokonaisuuksiksi, muodostuu sooloja, duettoja, erilaisia aloituksia ja lopetuksia. Liikkeelle alkaa löytyä uusia merkityksiä koreografisen rakenteen myötä. Tapahtuu ohituksia, kohtaamisia, toisen liike toimiikin impulssina minulle ja päinvastoin. Tämä on se vaihe kun liike ja sen myötä teos herää eloon ja alkaa kuljettaa meitä. Oma tekeminen kevenee suhteutuessaan toisten tekemiseen ja pikku hiljaa muodostuviin koreografisiin kuvioihin.
Etenemme kronologisesti. Eilen työskentelimme 1.osan rakenteen parissa ja tänään siirryimme 2.osaan. Huomenna on vuorossa viimeinen liikeosioista. Emme ole saaneet 1. ja 2. osia vielä valmiiksi, mutta aavistan Petrin haluavan jokaiselle osalle jonkinlaisen alkuasetelman, josta liikkeen ja tapahtumien vyöry voi johdattaa meidät sitten tekemisen myötä löytämään seuraavat siirrot. Petri vaikuttaa myös olevan avoin meidän tanssijoiden spontaanisti tilanteessa tekemille liikkeellisille ja tilallisille ratkaisuille.
Tässä teoksen työstämisen vaiheessa nousee esiin kysymys ”markkeeraamisesta” eli kevyestä, (tapailevasta) tekemisestä. Toistaessamme jotakin kohtaa useita ja useita kertoja ratkaistaksemme esimerkiksi jonkin tilallisuuteen tai ajoitukseen liittyvän kysymyksen tai hahmottaaksemme mihin suuntaan koreografiaa pitäisi viedä, ei ole järkevää tai tarkoituksen mukaista tehdä joka kertaa aivan täysillä. Se onkin taito sinänsä osata annostella voimiaan ja suunnata energiansa olennaisimpaan, jotta liike säilyttää olennaisen muodon, keston ja tilallisuuden vaikkei siihen heittäydykään koko sielullaan.
Tällä viikolla olemme olleet taas iltapäivisin ulkoilmassa kaupunkitilaretkillämme. Eilisen retken huippupaikka oli Ratinan stadionin nurmikenttä. Siellä pystyi tavoittamaan avarasta tilasta hurmioituneesti kirmaavan lapsen sisältään. Tilaa oli niin paljon ja ruoho niin pehmeää! Se sai meidät välittömästi heittäytymään maahan kierimään ja pyörimään. Pehmeä alusta sai meissä aikaan selkeästi kaikista muista retkistä poikkeavaa liikettä. Olimme nurmikolla paljain varpain, mikä myös varmaan vapautti meissä uinuvat kesälapset. Huomenna retkeillään Onkinimen viheralueelle. Katsotaan minkämoiset kesävarsat siellä silloin kirmaavat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti